TAIDEMAALARI SERAPHINE DE SENLIS (1864 – 1942)
Séraphine Louis oli itseoppinut naivistimaalari. Syyskuussa 1864 Ranskan maaseudulla Arsy´ssa työläisperheeseen syntynyt tyttö menetti äitinsä yksivuotissyntymäpäivänään. Isä kuoli ennen kuin tyttö ehti täyttää 7 vuotta. Seraphine päätyi isosiskonsa holhokiksi ja paimensi elannokseen lampaita. Vuodesta 1881 Seraphine työskenteli piikana Sallimuksen nunnaluostarissa Clermontissa. Vuosisadan vaihteesta alkaen hän teki siivoojan ja pyykkärin töitä Senlisin varakkaammille perheille.
Seraphine pyykkäsi päivät ja maalasi iltaisin ja öisin kynttilänvalossa, salaa. Seraphine oli itseoppinut. Hänen vaikutteinaan olivat uskonnolliset maalaukset ja luonto. Seraphine valmisti itse väriaineensa luonnon (ja teurastamon) antimista omien, salaisten reseptiensä mukaan. Hänen intensiivinen, hurmioitunut tyylinsä on kuin ilotulitus luonnon kunniaksi. Seraphine maalasi nähtävästi ainakin osan töistään uskonnollisen vimman vallassa, eikä hänen mielentilansa aina ollut kaikkein vakaimpia. Hän otti taiteilijana käyttöön nimen Seraphine de Senlis (Senlis´n Seraphine).
Muutamia vuosia aikaisemmin Picasson ja Rousseaun maailmanmaineeseen nostanut keräilijä Wilhelm Uhde näki Seraphinen hedelmäasetelman naapurin seinällä vierailessaan Senlis´ssä 1912. Keräilijä oli ällistynyt kuullessaan, että kyseisen työn tekijä oli hänen siivoojansa Seraphine. Ensimmäinen maailmansota katkaisi taiteilijan ja keräilijän yhteistyön.
Sodan jälkeen Uhde vieraili Senlis´s paikallisten taiteilijoiden näyttelyssä 1927. Seraphinen taide kukoisti. Uhde esitteli maalarin 20-luvun kuohuvan Pariisin seurapiireille. Seraphinesta tuli hetkeksi aikansa juhlituin naivistimaalari.
Seraphine ei kyennyt sulattamaan menestystä. 30-luvun lama raunioitti häntä tukeneen keräilija Uhden taloudellisesti. 1932 Seraphine päätyi Clermontin vanhainkotiin, diagnoosin mukaan kroonisesti psykoottisessa tilassa. Seraphine ei päässyt enää purkamaan intohimojaan kankaalle. Hän eli yksinäisenä, ja päätti päivänsä Villers-sous-Erqueryn sairaalassa. Seraphinen viimeinen leposija oli kunnallinen yhteishauta.
Seraphinen taide elää ja voi hyvin. Muutamia keskeisiä näyttelyitä: Pariisissa järjestetyt yhteisnäyttelyt “Autuaat sydämet” ja "Primitiiviset modernistit” nostivat hänet kuuluisuuteen. 1937-38 järjestetty "Realismin pidetyt mestarit” kiersi Pariisin jälkeen myös Zurichiin ja rapakon taa New Yorkin MOMAan. Sodan aikana 1942 Seraphinen töitä oli esillä Pariisissa “Vuosisatamme primitivistit” –näyttelyssä ja 1945 oli vuorossa ensimmäinen yksityisnäyttely Pariisissa. Seraphinen maalauksia on mm seuraavissa museoissa: Maillol/ Paris, Musée d'art de Senlis, Musée d'art naïf in Nice, sekä Musée d'Art moderne Lille Métropolessa. Tämän taiteilijan ainutlaatuinen ja räiskyvä jälki löytää yhä uusia ihailijoita. Pariisin Musee Maillol järjesti 2008-2009 suuren Seraphine –näyttelyn.