LEGENDAARISEN Marin Karmitzin (mm Kieslowskin Kolme väriä –trilogia) tuottama Kesähetket (L´Heure d´ete, Ranska 2008 ) on jo kolmas Cinema Mondon Suomen levitykseen tuoma Olivier Assayas -elokuva.
RANSKAN ohjaajien terävimpään kärkeen kuuluvan Assayasin Irma Vep (1996) muistetaan Maggie Cheungin hurmaavasta pääosasuorituksesta. Assayas vieraili elokuvan sen ensi-illan aikaan myös Suomessa. Kun kesä on ohi (Fin aout, debut septembre, 1998) on kalenterin ympäri kiertävä kaleidoskooppi ystävyksistä, joiden elämä muuttuu yhden poistuessa lopullisesti kuvioista. Cannesissa äsken parhaan ohjaajan palkinnon saanut Mathieu Amalric hääräsi yhdessä pääroolissa.
ASSAYAS on kokeillut vuosien varrella useita lajityyppejä, mutta tuo sormenpäitään myöten periranskalainen ohjaaja on parhaimmillaan puhtaiden taide-elokuvien kimpussa. Assayasin kohdalla ”ranskalainen taide-elokuva” ei todellakaan ole ruma sana.
1955 syntynyt Assayas on samaa sukupolvea Leos Caraxin (Pont-Neufin rakastavaiset) ja Arnaud Desplechinin (Eräs joulutarina) kanssa. Assayas opiskeli aluksi kirjallisuutta ja maalaustaidetta. Hän toimitti Ranskan arvostetuinta elokuvalehteä Cahiers du Cinemaa 1980-85, ja päätyi sitten isänsä jalanjäljissä käsikirjoittajaksi, aluksi useisiin Andre Techinen elokuviin, sitten omiin elokuviinsa. Rakkautta & Anarkiaa festivaali on esittänyt Assayasin parhaita teoksia varsin kattavasti.
KESÄHETKET vie katsojan aluksi Pariisin laitamilla sijaitsevaan kartanoon, jonka salit ja seinät pursuilevat ällistyttäviä taideaarteita. Perhe on kokoontunut Helenen (roolissa veteraani Edith Scob) 75-vuotispäiville. Paikalla ovat Helenen pojat perheineen. Piinkova liikemies Jeremie (Jeremie Jenner) viettää suurimman osan ajastaan lentokoneessa. Tytär Adrienne (roolissa blondattu Juliette Binochet) on perheen kapinallinen, New Yorkissa vaikuttava designeri. Perheen kivijalka Frederic (aina niin tragikoominen Charles Berling) on ainoa joka voisi ehkä pitää huolta suvun taideaarteista, kun hiekka käy vähiin Helenen tiimalasissa.
TUNTEIDEN virrat pääsevät valloilleen, kun sisarusten pitäisi Helenen kuoleman jälkeen päättää mitä suvun taideaarteiden kanssa tehdään. Perinteen, sivistyksen ja kulttuurin painoarvo on vähintään häilyvä, kun uusien sukupolvien motiiveja mitataan. Yhden veljeksen ura vetää Kiinaan, sisko aikoo avioitua jenkki-poikaystävänsä kanssa ja asettua Amerikkaan.
ASSAYAS orkesteroi tilanteesta moneen suuntaan kimaltelevan mosaiikin. Tarina ymmärtää kaikkia osapuolia. Näyttelijöiden ensemble –työ häikäisee. Muutamissa kohtauksissa voi kuulla edesmenneen Eric Rohmerin haamun myhäilevän tyytyväisenä. Eric Gautierin kuvaus ei osoittele eikä alleviivaa. Kuva soljuu ja solisee tarinan ehdoilla kuin puro. Elokuvanteko on vaivattoman tuntuista – kun sen osaa.
SPOILER ALERT: elokuvassa nähtävien taideaarteiden kohtalosta huolestuneet voivat nukkua yönsä rauhassa. Pariisin Musee d´Orsay on yksi elokuvan rahoittajista. Tämä riittänee vihjeeksi.
KESÄHETKET valittiin Yhdysvaltain kriitikkojen liiton sekä New Yorkin, Los Angelesin sekä Bostonin kriitikoiden toimesta vuoden parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi. On todella harvinaista että kaikki neljä suurinta liittoa päätyvät valitsemaan saman elokuvan. (M.S./Cinema Mondo)